Teidän kertomuksia miten ruokinta korjattiin/suoritettiin

Perustin tämän aiheen teille palstalaisille. Toivoisin teidän kirjoittavan tänne omia kokemuksianne ruokinnasta, eli mikä mahdollisesti oli pielessä alunperin (oireet, barfaamiseen johtaneet asiat), miten sitä lähdettiin korjaamaan ja mikä oli lopputulos/nykyhetki. Tämä siis riippumatta siitä oletteko saaneet neuvot ja ohjeet minulta, joltain muulta vai hankkineet ne omatoimisesti!

Bora tuli minulle puolivuotiaana. Koiralla oli lievä kasvuhäiriö; etujalat osoittivat koillinen-luode, takajalat lievästi pihdissä. Eaglen nappulasta Eukanuban kautta Royal Caniniin (kokeiltiin sensible, giant, sakemanniruoka, extra energy & great dane...), jolla saatiin jalat suoriksi. Sen jälkeen alkoi pukata seuraavanlaisia oireita (1 v. paikkeilla): löysä vatsa (tämä oli koko ajan nappulaa syötettäessä), huono karva --> lopulta ihotulehdus, jota hoidettiin antibiooteilla ja yhdellä kortisonipistoksella, punottavat varvasvälit, korviin kertyvä möhnä, kaljuuntuvat silmänympärykset, koira haisi ja tartutti hajua koko kämppään, heikko lihaskasvu..
Korjausliikkeet: koiran ollessa 1v 3 kk ensin yritys gluteenipitoisella NEU:lla ja nappulan yhteiselolla -> oireet helpottivat, mutta alkoi tulla "rasvapatteja". Koiran ollessa 1,5 v. lihan lisääminen ruokavalioon. Muuten hyvä, mutta karva alkoi mennä kauheaksi. Samalla etsin "täydellistä nappulaa" - kokeiltu on niin Brit Caret kuin Pro Planit. Sitten siirtyminen kokonaan barffille, koiran ollessa 2v.
Sen jälkeen oireet alkoivat helpottaa ja koiran ulkomuoto muuttua tasapainoisemmaksi. Massaa on tullut lisää n. 10-15 kg vuoden aikana. Nykyisin koiramme on lähes gluteenittomalla ruokavaliolla ja aiemmat oireet ovat kadonneet. Meitä auttoi Riikka -kiitokset siitä!

Minulla on 2-vuotias
saksanpaimenkoiranarttu. Ensimmäisen vuoden syötin sille Robur-nappuloita kasvattajan ohjeen mukaan. Vähän ennen kuin koira täytti vuoden, aloin kiinnittää huomiota sen kovaan itsensä raapimiseen ja valtavansuuriin kakkakasoihin. Raapiminen jatkui ja sen seurauksena sillä olivat kyljet karvattomia, korvat punoittivat, reidistä oli paljon karvaa pois ja silmätkin rähmivät. Onnekseni kuulin Riikan barfauskirjasta ja ostin sen. Syötin koiralle kaksi kuukautta pelkkiä broilerinsiipiä. Sitten lisäsin ruokalistaan jauhetun lohen. Ja koira alkoi voida paremmin, sille kasvoi kiiltävä paksu turkki ja treeniporukka ihmetteli viime syksynä että miten voi olla niin erinäköinen koira kuin edellisenä keväällä : ) Mutta viime marraskuussa alkoi taas esiintyä raapimista ja se muuttui kovin kiivaaksi, jopa pahemmaksi kuin edellisellä kerralla. Koirani raapi itseään niin että jälleen oli kyljistä karvoja pois, korvat verillä, hännästä pala karvoja pois ym. Tällä kertaa koira raapi ihonsa verille ja raapiminen näytti tosi kiivaalta ja tuskaiselta. Olin jo aika toivoton ja mietin että miten ihmeessä tästä voi jatkaa .
Lähetin viestin Riikalle ja sain kullanarvoisia neuvoja. Koirani oli saanut liian yksipuolista ruokaa ja sillä oli myös D-vitamiinin puutetta.
Se oli myös aika ajoin päässyt syömään muiden koirieni nappuloita. Monipuolistin ruokintaa niin että koira saa ainakin kolmea, jopa viittä eri eläintä viikossa ja pidin huolen että se ei pääse syömään yhtään nappulaa. Se saa myös sisäelimiä. Lisään ruokaan kalanmaksaölyjä päivittäin. Olemme olleet tällä "kuurilla" nyt kuukauden verran ja koirani voi todella paljon paremmin. Se raapii edelleen mutta hyvin vähän ja sain lenkillä jopa tällaista kommenttia : "sinulla on kaunis saksanpaimenkoira" ja "onkos koirasi kasvattanut villahousut kun sillä on niin tuuhea takapää ja häntä". Olen niin onnellinen,
kiitos Riikalle ! Meidän elämä jatkuu iloisesti barfaten

Meillä on kaksi tanskandoggia. Ensimmäinen, Mila-neitokainen, oli kovin nirso pienestä pitäen ja 10kk iässä kyllästyin katsomaan kun koira jotakuinkin sylkee kuppiinsa. Hurahdin pahasti barffiin. KOira syö, sai massaa ja kaikin puolin kukoisti. 2 vuotta myöhemmin otin sijoitusnartun ensimmäisen koiran kasvattajalta (joka on 2.5v vanhempi kuin tulokas), joka luovutustilanteessa sanoi, että saan ruokkia pennun samoin kuin perheen vanhemman. Olin enemmän kuin iloinen.

Pentu oli puolibarffilla 8vkoa - 14vkoa. ja Siitä eteenpäin täysbarffilla. 2-5kk iässä kasvuvauhti oli pelottavaa, 3cm ja 3kg jokaikinen viikko. Kyttäsin koipia kuin heikkopää. Ei mitään vikaa missään, ei takakorkeutta koirassa ja kaikki paremmin kuin hyvin. Toki vasta kuvista (lonkat ja kyynäreet) parin vuoden päästä näen, miten koira kehittyi luustoltaan, mutta isoluiselta ja kaikin puolin terveeltä ja lihaksikkaalta tuo nyt vaikuttaa. Kiitokset Riikalle rohkaisusta barffata pentukin ja arvokkaista ohjeista molempien kohdalla !! Kahta en vaihtais ja toinen niistä on koira barffilla

Sain kuusiviikkoisen beauceron narttupennun jota kasvattaja oli ruokkinut Royal Canin medium-kokoisella pentunappuloilla. Jatkoin Royal Cannilla kun en muutakaan ymmärtänyt. Mietin kyllä, että koiran pennun ruokahalu ei ollut kovin kummoinen,mutta isokokoisella koiralla laihuus nyt ei niin huolestuttanut minua ja kovasti koira oli aina kiinnostunut siitä ,mitä me söimme eikä niinkään siitä mitä omassa ruokakipossa oli. Kolmen kuukauden iässä alkoi koiran alaselkä kutista, ja koira puri ja rapsutti itseään selästä tiuhaan tahtiin. Kirppuja ei ollut ,mutta kuiva ja hilseilevä iho. Sitä lähdettiin korjaamaan kalaöljyillä ja kalalla ,mutta Royal Cannin pysyi vielä ruokalistalla pääasiallisena ravintona. Iholta kyllä hävisi hilse ja näkyvä kuivuus mutta silti:Kutina ja pureminen vain pahentui, ja koira kävi osteopaatti -eläinlääkärillä, joka totesi selän olevan jumissa, ja manipuloi selkää. Helpotus hoitojen jälkeen oli aina hyvin lyhyt, ja pureminen palasi parissa päivässä. Sitten selkä rtg kuvattiin mutta ei siitäkään löytynyt mitään.Lopulta jo epäiltiin selkärangan stenoosia, kun röntgenkuvissa ei näkynyt mitään epätavallista ja päädyttiin magneettiresonassitutkimukseen. Eipä siitäkään mitään löytynyt mutta kukkaro kyllä keveni omistajalta. Samaan aikaan selän kutinan kanssa alkoi olla silmätulehduksia jatkuvasti. Parhaimmillaan oli kolmea eri antibioottia annettava toinen toisensa perään ja jokaista viikon kuuri,ennen kuin silmätulehdus parani. Tämä kaikki siis koiran 10 ensimmäisen elinkuukauden aikana...Silmätulehduksia taisi olla kaiken kaikkiaan 4 kertaa, mutta eivät kaikki ihan näin rajuja.

Koiran ollessa 10 kk siirryin sitten "vanhaan" savolaiseen maalaistyyliseen ruokintaan, koira sai vähän vielä nappuloita parin viikon ajan mutta paljon kaikkea muuta. Vajaan kuukauden kuluttua olin valmis luopumaan nappuloista kokonaan ja opettelin BARFauksen alkeet. Kanansiivillähän sitä aloitettiin... Nyt en enää käytä savolaista maalaisruokintaa, vaan yritän BARFata mahdollisimman puhtaasti.

Koira on nyt 18 kk, eipä rapsuttele itseään kuin sen mitä nyt joka koiran tarvii rapsutella, meillä ei ole ollut yhtään ainutta silmätulehdusta, vuositarkastuksessa eläinlääkäri kehui korvien olevan erittäin puhtaat ja koira on kiiltäväkarvainen energiapesä joka haisee niin hyvälle (oikealle koiralle) sekä turkistaan että suustaan. Hampaat tietysti ovat vielä tässä iässä puhtaat muutenkin, ainakin niin luulisin. En ole käynyt osteopaatilla enkä tarvinnut mitään lääkkeitä koiralle. Eläinlääkärillä kävimme vain että saimme tarvittavat rokotukset ja samalla lonkat kuvattua.
Minulla on vain hyvää sanottavaa BARFauksesta, ja nykyisellään minua puistattaa ajatella antavani koiralleni enää teollisiavalmisteita, oli ne sitten kosteita ruokia tai nappuloita.